Saanemme esitellä teille uusitut sivumme. Toivottavasti uusi ulkoasumme miellyttää. Samalla pinnan alla on tapahtunut paljon monimutkaista, uuden järjestelmän ansiosta toivomme välttyvämme päivityspuutteilta mitä vanhojen sivujemme kanssa ilmeni. Mikäli teillä tulee jotain palautetta mieleen sivuista tai vastaasi tulee ongelmia uuden sivustomme kanssa, voit ilmoittaa siitä sähköpostilla osoitteeseen webmaster (miukumauku) jarvenpaa-airsoft (piste) fi tai vastaavasti foorumeillamme.

Terveisin, Juho “stirre” Kokkonen, Webmaster.

Pienillä muutoksilla mennään siis. Haluan kuitenkin painottaa TEIDÄN pelaajien panosta asioiden kulkuun. Kertokaa meille, mitä haluaisitte meidän järjestävän, onko hankintaideoita tai muuta mukavaa. Me emme ole ajatustenlukijoita, vaikka kovasti haluaisimmekin. Toiminnassa voi olla mukana ilman, että kuuluu hallitukseen tai on puuha-Petenä katsomassa pelien kulkua. Te pelaajat teette loppupeleissä meidänkin peleistä onnistuneita. Me ei oikein nelistään saada kummosia pelejä aikaiseksi.

Kesän mittaan on suunnitteilla kaikkea pientä mukavaa teille, seuratkaa siis aktiivisina foorumeita ja avatkaa sanainen arkkunne.

Tuure Kristersson, puheenjohtaja.

Pelien mahdollisista perumisista ilmoitetaan foorumeilla klo 10 aikoihin pelipäivän aamuna.

Mitään englantia – tai muita vieraita kieliä – vastaanhan minulla ei ole: päinvastoin, pidän omaa kielipäätäni hyvänä, mistä kertovat kielten (ruotsi, englanti, saksa) kiitettävät arvosanat koulussa. Tämä on entisestään vahvistanut ajattelutapaani siitä, että kukin kieli, myös äidinkieleni suomi, on kaunis ja arvostettava sellaisenaan. Mitä suurin osa näistä viikonloppupelien englannin kielen taitajista ei tunnu tajuavan, on, että ne ihqdaa-hahmot ämwee kakkosessakin puhuvat sitä englantia äidinkielenään – toisin sanoen, heille se on normaalia ja luonnollista. Ville 17v:lle, joka kierii puskissa viikonloppuisin kuula-Colt käsissään, se ei ole luonnollista, sillä hänen äidinkielensä ei ole englanti.

Eläytymispohjaisessa airsoftissa asia on tietysti toinen, samoin mikäli huudahduksia ladellaan vähemmän tosissaan (esimerkiksi monissa skenaarioissa kuullut saksankieliset karjaukset). Viimeisimmästä voisi tietysti sanoa kuka tahansa, että “noq mä huudan oscar mikeä iha läpäl vaa”. Okei, vaikka huutaisitkin, niin rajansa kaikella. On helposti erotettavissa, huudetaanko niitä lontoonmurteisia fraaseja läpällä (esimerkkeinä ylikorostettu brittiaksentti) vai tosissaan, lähestulkoon omaa miehuutta kompensoimaan.

Summa summarum: vierairden kielten (varsinkaan sen englannin) käyttäminen ei tee sinusta yhtään sen kypsemmän kuuloista, päinvastoin, se saa sinut kuulostamaan pöhköltä. Suomi (tai mikäli jollakulla joku toinen äidinkieli on, se sitten) on kaunis ja toimiva kieli. Käytetään sitä, jooko?

Alkuperäinen kirjoittaja: Miqzu

Yksi yleisimmistä näyistä pelipaikoilla ovat pelaajat. Heillä on hienot varusteet, aseet on juuri maalattu sen hetkisen muodin mukaisesti ja jutellaan viikonlopun tapahtumista. Kuvasta uupuu yksi asia: enemmistöllä on nestettä todella vähän mukana. Miksi sitä sitten pitäisi olla mukana?

Biologian tunneilla hereillä olleet henkilöt tietävät, että ihmisen kehosta noin 70% on vettä (nestettä). Tätä nestettä haihtuu mm. hien mukana erilaisten aktiviteettien aikana. Aktiviteetin fyysinen rasitus ja ilman lämpötila vaikuttavat hyvin paljon nesteen haihtumiseen, kuten myös päällä oleva vaate- / varustekerros. Kesällä rankassa menossa kuumalla kelillä ihminen hikoilee paljon. Korvaavaa tavaraa pitäisi saada. Mikä avuksi?

Vesi, tuo vanhin kaikista voitehista. Tyhmä ihminen lähtee kuumalla kesäpäivällä harrastamaan airsoftia alle kahden litran vesivarastolla. Fiksuilla on enemmän mukana. Nestehukka (englanniksi liquid wolf) on erittäin veemäinen olotila. Päätä särkee ja oksettaa. 90% kaikista pelaajien valituksista (uupuminen, päänsärky) lähtisi sillä, että juotaisiin vettä. Samantien kun janon tunne yllättää niin kannattaa alkaa nauttimaan nestettä. Kesäkeleillä suullinen vartin välein on hyvä nyrkkisääntö vaikkei janottaisi. Tarpeen mukaan tietysti enemmän. Kannattaa muistaa, että ihmisen keho ei pysty litraa enempää nestettä hyötykäyttämään tuntia kohden. Ylimääräinen menee kehosta ns. suoraan läpi.

Veden lisäksi hikoillessa katoaa suoloja. Vaikka vesi onkin se yleisin ja suositelluin janojuoma, ei se korvaa hikoillessa menetettyjä suoloja. Ratkaisuksi tulee esimerkiksi kivennäisvesi. Yksi ratkaisu on lisätä hieman suolaa veteen (kohtuuden rajoissa) tai kantaa mukanaan jotain suolaista purtavaa, kuten meetwurstia. Sipsit eivät ole oikein järkevä ratkaisu. Virvoitusjuomat, kuten pepsi, kannattaa unohtaa samantien. Eivät sammuta janoa (itseasiassa lisäävät sitä) eivätkä muutenkaan nyt ole kauhen fiksu juomavalinta. Mehut varauksella. Fiksu ihminen ottaa kolme litraa vettä mukaan sekä litran pullossa kivennäisvettä. Sitten taskuun vaikka meetwurstia ja suolapähkinöitä. Pysyy liquid wolf kaukana.

Veden kantamiseen löytyy nykyisin hyvin vaihtoehtoja. Perinteinen vaihtoehto on taisteluvyössä tai -liiveissä roikkuva kenttäpullo. Juomareput ovat erinomainen ratkaisu eivätä nyt järin kalliita. Kopioreput toimivat käytössä varmasti yhtä hyvin kuin aidot, kestävyys vaan saattaa olla hieman kyseenalaisempaa. Juomareppuihin ei kannata laittaa muuta kuin vettä.

Loppubonuksena talvella ihminen tarvitsee jopa enemmän nestettä kuin kesällä. Vaikka janon tunnetta ei ole, käyttää keho nestettä lämmittämiseen ja muuhun toimintaan. Päänsärky ja oksettava olo ovat yksinään ikäviä, lisää siihen vielä kylmyys.

Varautukaa siis mieluummin liiallisella vesimäärällä kuin liian vähällä.

- Tuure Kristersson

Näin airsoftia monta vuotta harrastaneena on tullut seurattua kohtuu läheltäkin ainaista kilpavarustelua ja varustehuorausta. Tietenkin jokainen hakee tältä harrastukselta sitä mitä sitten hakeekaan, mutta minun mielestäni alkaa olemaan aika mautonta hankkia kauhea kasa kaikkea kivaa ja kallista – joka yleensä on täysin turhaa – jota kannetaan vaan sitten porvari-statuksen pönkittämiseksi.

Onhan se hienoa että molle-liivissä ei ole millimetrinkään pätkää jossa itse molle-kiinnikkeitä näkyisi ja kolinakin on melkoista. Sitten kun päästään vaiheeseen jossa löytyy toinen samalla tavalla ajatteleva kaveri, niin aloitetaan kilpavarustelu. Kumpi saakaan enemmän tavaraa liiveihinsä, kumman liiviessä on arvokkaammat taskut ja parempi suojaustaso, kuinka halvalla saatiinkaan SAPI-levyjä ja muuta turhaa oikein amerikan ihmemaasta ebayn kautta.

On se varmaan kauhean hienoa kun aseen rissirasseli kiskot on pultattu täyteen bokseja, taktisikia kahvoja, naatin heittimiä, optisia tähtäimiä yms. Kunhan vain saadaan aseen oma paino vähintään kolminkertaiseksi ja kun tähän laitetaan vielä kaikki reisiin, varustevyölle ja liiveihin tungetut tavarat ja taskut päälle, niin rahaa saadaan palamaan.

Ellen nyt pahasti erehdy niin tämä taitaa olla jokin softaajien oma kylmä sota ja sen jatkuva varustatumiskierre, rahaa palaa ja kukaan ei pääse tyytyväiseksi, koska eilen ostetut hienot molle taskut ovat jo aivan vanhaa tavaraa. Eihän siinä mitään, yritykset rikastuu ja kohta meidän rakkaat taktisen tavaran valmistajat nousevat microsoftiakin suuremmaksi pääpiruksi.

En toki kiellä etteikö hyvään settiin tulisi upottaa rahaa jos sitä siihen haluaa upottaa, koska hieno ja toimiva setti voi olla halpa ja parempi kuin kallis ja pelikäytössä turhan hankalasti käytettävä setti. Mutta se että aletaan lesoomaan sillä että isä/äiti tai vaikka perheen kani on optiomiljonääri ja rahaa voidaan tunkea aivan joka juttuun, jolla ei edes tehdä mitään, on jo pahasta. Koko lajin idea löytyy enemmänkin siitä pelaamisesta ja kaverisuhteista, eikä settien keräämisestä, varustepaskan jauhamisesta offgamella tai yksinkertaisesti asenteesta “Mun setti on sata kertaa parempi ja kalliimpi kuin sun setti ikinä”. Kyllähän tietenkin setin täytyy halutessa olla hienokin, ei siinä mitään.

Ja pysykää kuulolla, tässä ei ole vielä kaikki, tosin lupaan että seuraavat jutut jotka ovat jo valmiina – mutteivät vielä tänne ilmesty – ovat tätä huomattavasti parempia.

Tiedän kyllä, ettei tämä ole oikeaa pyssyilyä, jossa voisi kesken tilanteen sattua henkilövahinkoja omalle joukkueelle, kun sormi on liipasinkaaren sisäpuolella ja vähän kompuroidessa ote aseesta tiukentuu ja kuuluu pam. Mutta tässä voi silti vahingossa eliminoida oman joukkueensa pelaajan, mikä ei varmaankaan (ja toivottavasti) ole sinusta kiva juttu. Saati sitten ammutusta pelaajasta.

Ihan oikeasti hankin kohta sen sähköpiiskan ja rupean antamaan sätkyjä jokaiselle joka pitää sormea liipasimella muulloin kuin ampuessa. “Ihan kohta, ihan kohta” ei ole kelvollinen selitys moiselle. En kuitenkaan muita rangaistuksia tule (vielä ainakaan) jakelemaan jos se sormi sattuu refleksinomaisesti sinne liipasinkaaren sisäpuolelle eksymään. Mutta aivan varmasti huomautan ja saatan siinä vahingossa paljastaa viholliselle olinpaikkasi kun pauhaan vieressä.

Mutta jos näen offgamella jonkun pitävän sormea liipasimella, päästän kovan mellakan ja sähköpiiska saa luvan laulaa. Tai jos oikein usein huomaan tätä tapahtuvan, minä laulan. Ja jos oikein hermo menee, raahaan sähkökitaran vahvistimineen mukaan ja soitan kaiken lisäksi oikein kunnon kitarasoolot. Tämän jälkeen saatan mahdollisesti käyttää kitaraa, soitto-ominaisuuksistaan huolimatta, lyömäsoittimena.

Eli siis, hyvät ihmiset. Te ette halua kuulla minun laulavan, VARSINKAAN soittavan. Joten pitäkää ne sormet poissa liipasimilta. Myös itse pelissä.Näin. Sormi pois liipasimelta. Myös pelin aikana.

Alkuperäinen kirjoittaja: Tuomas Siitonen

Tämän ensimmäisen blogijuttuni aiheen keksin ruvettuani miettimään omaa softaus”uraani”. Lähes aina on mukana ollut tiimi, niinkuin on ollut tälläkin hetkellä. Ylipäätään näen tiimin hyvinkin positiivisena asiana airsoftissa; se on kaveriporukka, jonka kanssa tekee kaikenmoista harrastuksen ulkopuolellakin. Mukana voi olla varuste- ja jopa aserajoja tuomassa yhtenäisyyden tunnetta. Tiimin kera on aina mukavampi lähteä skenaarioihin ja pidemmälle pelaamaan noin yleensäkin.

Jostain syystä tuntuu että tiimipelaaminen on jotenkin harventumassa tai väistymässä. Tiedä häntä onko kyseessä vain vinksahtaneen, yli vuoden näissä peleissä käyneen yhtäkkinen nostalgiapuuska, mutta vielä noin vuosi sitten Järvenpää-airsoftin peleissä tiimit olivat paljon nykyistä yleisempiä – tai ainakin siltä tuntuu – ja paljon enemmän esillä. Pari aktiivista tiimiä löytyy (mainittakoon noin esimerkiksi BBB) mutta siihen tuo tuntuu jäävän. Miksiköhän näin on, vai olenko vain niin sokea, etten näitä nykytiimejä huomaa?

Seuraava asia onkin sitten tämä viime viikkojen pelit, tai oikeastaan niiden olemattomuus. Parina viime sunnuntaina on Maatilalle suunnitellut pelit jouduttu perumaan, molemmissa tapauksissa taisi olla kyseessä ainakin valvojapula ja toisessa lisäksi pelaajapula. Tietysti tämä on aiheuttanut närkästystä, mikä on ymmärrettävää, ja lähinnä meihin organisaattoreihin kohdistuvaa valitusta. En tiedä oikein millainen mielikuva teillä pelaajilla on meistä organisaattoreista, mutta sanottakoon, että meilläkin on muuta elämää kuin airsoft. Meillekin tämä on vain harrastus, ei leipätyö. Luulenpa että pelaajatkin alkavat väsyä siihen, kun meikäläisen naamavärkki löytyy joka viikonloppu sieltä offarilta virnuilemassa milloin millekin.

Loppuun pakollinen mainostus: jos haluat näihin asioihin vaikuttaa, hae organisaattoriksi. Meitä ei ole koskaan liikaa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Miqzu